Kuvia päiväkodista

Vihdoinkin sain aikaiseksi pistää joitakin kuvia päiväkodista. Ollaan oltu vähän liian laiskoja näiden blogipäivitysten suhteen. Tosiaan perustietojen saaminen on edelleen ollut aika vähäistä, koska vieläkään ei ole ilmaantunut ketään, joka osais tarpeeksi hyvin englantia. Mutta onneksi ongelmaan on tulossa ratkaisu, joten toivottavasti saan pian kirjoitettua perusinfoa päiväkodista. Päiväkodissa on ehkä noin 6 luokkahuonetta, joista yksi on ilmeisesti koululaisille läksyjentekojen huoneena, jos olen aivan oikein ymmärtänyt. Loput viisi ovat päiväkotilapsukaisille. Jokaiseen niistä on rakennettu toisessa kuvassa näkyvä erillinen talo, jossa on alakerta ja yläkerta. Jokaisessa huoneessa ne näyttävät vähän erilaisilta mutta esimerkiksi ensimmäisessä kuvassa näkyvään on tehty tuollainen leikkikoti. Mielestäni on hauska idea, koska tuolla tavalla lapset saa leikkiä rauhassa eikä tarvitse koko ajan olla aikuisen valvovan katseen alla mutta kuitenkin samaan aikaan kuulee ja näkee ikkunoista mitä lapset touhuavat.

Perussääntönä on se, että kun yläkertaan mennään, sisäkengät pitää laittaa tuollaiseen kenkälaatikkoon

. 

Käytävällä on lapsille tällainen leikkikauppa, jossa on kaikenlaisia leikkiruokia ja tavaroita myytävänä.

Lisäksi on olemassa vielä tällaisia erillisia leikkisoppeja käytävällä, joihin aina pari lasta saa mennä kerralla leikkimään.

Pieni päiväunihuonekin on olemassa mutta en ole vielä saanut selkoa että ketkä lapset ja milloin saavat mennä sinne nukkumaan.

Pihapiiri on laaja ja kuvista ei saa edes tarpeeksi hyvin selville miten iso se todellisuudessa on. Puita ja pensaita on paljon ja ne muodostavat hauskoja pieniä käytäviä pikkuihmisten mentäväksi.

Tavaroille on selkeästi omat paikkansa ja esimerkiksi tietty määrä kirjoja on kätevästi tällaisessa vaunussa, josta lapset ylettyvät hakemaan luettavaa. Samalla kirjat pysyvät siististi paikoillaan.

Liikuntasali ei ole mitenkään iso mutta siellä on mielestäni ihan kiitettävästi jumppamahdollisuuksia.

Mielestäni hauskaa on se, kuinka paljon seiniä on koristeltu mm. seinätarroilla. Tuo piristystä päivään, kun ei tarvitse esimerkiksi tujottaa jumppasalin valkoista seinää vaan voi katsella tätä.

Puutyöluokkakin jopa löytyy. Sekin on hämärän peitossa, kuka saa siellä tehdä ja mitä.

Tällaisessa erillisessä huoneessa aina tietyt lapset saavat mennä kokeilemaan tutkijan taitojaan. Huoneessa on kaikkea mahdollista. 

Ylipäätään mielestäni tuossa päiväkodissa annetaan lapsille todella paljon virikkeitä ja mahdollisuuksia kokeilla omia kykyjään. Esimerkiksi askarteluja on joka päivä ja päiväkodinohjaajat mielestäni näkevät oikeasti vaivaa keksiäkseen uusia ideoita. Laululeikkejä on todella paljon. Esimerkiksi kenkäsalaatti, jossa lapset istuvat piirissä ja laittavat kaikkien sisäkengät viltin alle. Yksi menee ottamaan kengän sieltä ja etsii kengälle oikean omistajan. Kun omistaja on löytynyt, hän menee vuorostaan ottamaan kengän ja palauttaa sen taas uudelle omistajalle. Tätä jatkuu niin pitkään kunnes kaikilla on taas kengät jalassa. Lapset ainakin näyttävät rakastavan tätä leikkiä. Samoin sellaista, jossa lauletaan jotain laulua, jonka ajan lapset hyppivät ja kun laulu loppuu heidän pitää mennä maahan nopeasti. Se, joka on hitain putoaa pelistä pois.

Kun kaksi viikkoa on kulunut

Päätimme tehdä pienen blogipäivityksen sen kunniaksi että olemme olleet täällä nyt 2 viikkoa. Limburg on jo käynyt aikalailla tutuksi, mikä tosin johtuu siitä ettei tämä todellakaan ole mikään suurkaupunki. Vanhan kaupungin olemme kiertäneet läpi varmaan miljoona kertaa ja siellä onkin oikeastaan kaikki kiinnostava. Hyvän ilman ansiosta on ollut mukava käydä pienillä kävelyillä mm. joen vartta pitkin tai muuten vain tähyilemässä saksalaisia taloja. Limburgin päänähtävyydenkin onnistuimme löytämään lopulta viikon jälkeen. Kyseessä on Limburgin tuomiokirkko, joka kirkkaiden väriensä avulla näkyy pitkälle. Kirkkoa on aloitettu rakentamaan vuonna 1200 luvulla ja kirkkoa rakennettiin pikku hiljaa lisää ja lisää. Kirkko ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi niin iso, vaikka ihan hieno onkin. Toisin sanoen ei mitään verrattuna esimerkiksi Kölnin tuomiokirkkoon. Vanhassa kaupungissa kävellessä tuntuu välillä että menee suuntavaisto ihan sekaisin, kun pienet kadut risteilevät suuntaan jos toiseen. Meidän onneksemme vanha kaupunki on kuitenkin loppujen lopuksi niin pieni että sinne ei eksy. Vanhasta kaupungista olemme bonganneet tähän mennessä kaksi suklaakauppaa. Molemmat täynnä erilaisia suklaita, joten suklaannälkää ei ainakaan tarvitse täällä nähdä. Ravintoloitakin on melko monta mutta tähän mennessä emme ole vielä käyneet ulkona syömässä, koska olemme tehneet ruokaa itse. Kahviloitakin löytyy ja etenkin italialaisia jäätelöbaareja, joissa löytyy myös sellaisia jäätelömakuja, joihin en Suomessa ole vielä törmännyt. 
Kovin turistiystävällinen kaupunki Limburg ei ole, koska englanniksi asioiminen on lähes tulkoon sula mahdottomuus. Jos hyvä tuuri käy, joku siellä täällä saattaa osaa englantia muutaman sanan. Saksalaisten englanninkielen taidolle hyvänä esimerkkinä on Helin käymä keskustelu erään saksalaisen kanssa. H: Do I have to pay anything? ... S: Yes, it's free...Helin kysyttäessä, mistä lähtee jokiristeily, samainen saksalainen sanoi että sillä voi mennä jokea pitkin ja lopuksi nostaa rannalle. Heli oli tosin tarkoittanut sellaista isoa jokilaivaa (jota ei edes peppi pitkätossu pysty nostamaan). Saksalainen ilmeisesti oli tarkoittanut kanoottia. Tosin poikkeuksia löytyy. Esimerkiksi eräs meidän yhteyshenkilöistä esitti Limburgin historiaa ja kierrätti vanhassa kaupungissa kertoen talojen yksityiskohdista. Ilmeisesti saksalaiset opiskelevat englantia vain viisi vuotta, mutta kuvittelisi että edes perusasiat olisi hallussa.Eräs Dubaista kotoisin oleva harjoittelija vanhainkodilla oli Helin kanssa myös pohtinut sitä, miksi saksalaiset eivät osaa kunnolla englantia, vaikka ylipäätänsä koko Saksassa on niin paljon turismia. Esimerkiksi postissa ja rautatieasemalla kaikki lukee saksaksi. Positiivisena asiana on se, että kaupunki on siisti, humalaisia tai kerjäläisiä emme ole nähneet kertaakaan ja muutenkin kaupunki on turvallinen paikka asua.


Pienenä välihuomautuksena, löysimme sentään ainakin ruotsia puhuvan naisen...Jos ei löydy ketään, joka osaa englantia, niin tiedämme ainakin jonkun, joka osaa puhua ruotsia...
Nyt viettelemme täällä rauhallista pääsiäistä Suvin sairastellessa pahentunutta flunssaa. Nenäliinapakkaukset on muuten isoja täällä! Tänään aiomme mennä syömään intialaista ruokaa. Muuta emme ole oikeastaan pääsiäisenä tehnyt. Ensi viikonloppuna menemme Kölniin (suklaamuseoon!!!). 
Ensi viikolla Heli vaihtaa samaisessa vanhainkodissa kerrosta ylemmäs erityistä huolenpitoa tarvitsevien ryhmään.Suvi joutui olemaan muutaman päivän pois töistä päiväkodista mutta toivotaan että tiistaina hän pääsee taas leikkimään lasten kanssa.

Saksalaisessa päiväkodissa

Nämä muutamat päivät, jotka olen päiväkodissa viettänyt ovat yllättäneet pääosin positiivisesti. Mielestäni saksalainen päiväkoti on laadukasta vaikka suomalaiseen päiväkotiin verrattuna eroja ei loppujenlopuksi ole paljoa. Perustietoja en ole onnistunut vielä haalimaan kunnolla keneltäkään, koska kukaan ei juurikaan osaa englantia. Lapsukaisia en ole alkanut laskemaan vaan silmämääräisesti arvioisin heitä olevan yhdessä ryhmässä ehkä noin 20 kieppeillä.  Oman arvioinnin mukaan lapset ovat 4-5 vuoden ikäisiä, jotkut taitavat olla kuudenkin vanhoja. Lapsilla on hurjasti paljon erilaisia toimintamahdollisuuksia niin ulkona kuin sisälläkin. Luokkahuoneisiin on rakennettu erillinen puinen leikkipaikka, jossa alakerrassa on pieni leikkikeittiö ja yläkerrassa erillinen leikkisoppi, jonne voi mennä leikkimään niin ettei tarvitse koko ajan olla aikuisten valvovien silmien alla. Erilaisia pelejä ja tavaroita on runsaasti, samantyyppisiä mitä suomalaisessakin päiväkodissa on. Palapelejä on aivan älyttömän paljon samoin erilaisia lautapelejä. On muovailuvahaa, helmiä, erilaisia piirrustustarvikkeita, legoja ja listaa voisi jatkaa todennäköisesti loputtomiin.

Aamulla, kun lapset saapuvat päiväkotiin he yleensä syövät eväänsä pienistä eväsrasioistaan. Suurimmalla osalla se koostuu leivästä ja hedelmistä. Lounas ilmeisesti tarjotaan päiväkodissa. Lounasta en ole päässyt seuraamaan enkä ole varma missä lapset lounaan syövät, koska erillistä ruokasalia ei ole. Ulkoiluajat ovat myös itselleni mysteeri, koska tuntuu että koko ajan ainakin muutama lapsi on ulkona leikkimässä. En ole siis varma, että saavatko lapset mennä pihalle milloin lystäävät. Usein ainakin iltapäivällä kaikki lapset menevät ulos samalla, kun odottavat vanhempiaan. Piha-alue on mielestäni kiitettävän iso ja siellä on jalkapallomaaleja, keinuja, hiekkalaatikko ja puita, joissa kiipeillä.
Ohjattua toimintaakin taitaa olla päivisin jonkin verran. Keskiviikkona teimme marmoroituja pääsiäismunia. Astiaan, jossa oli vettä, tiputettiin pari pisaraa erilaisia värejä ja lapset saivat upottaa kananmunan muotoisen massapallon veteen, jolloin massapallo täyttyi erilaisista väreistä ja niiden muodostamista kuvioista. Idea oli hauska ja jokaisesta pääsiäismunasta tuli yksilöllisen näköinen. Lapsia myös selvästi kiinnosti koko prosessi ja he seurasivat tarkkaavaisesti, kun joku lapsi istui tekemässä omaa pääsiäismunaansa.

Itse olen tähän mennessä vain lähinnä pelaillut lasten kanssa lautapelejä ja auttanut palapelien tekemisessä. Kerran pelasin parin pojan kanssa jalkapalloakin. Lapset ovat oppineet jo muutamassa päivässä sen, että minulle ei kauheasti mitään kannata sanoa, koska en kuitenkaan ymmärrä.. Onneksi pelaaminen onnistuu melko hyvin vaikka yhteistä kieltä ei olekaan... Tässä taas huomaa sen, että vaikka elekielikin on hurjan tärkeä, niin sanallisella viestinnällä on myös iso apu... Olen huomannut myös sen että moni sana tulisi luontevammin jopa japaniksi mutta, kun ei ole yhtään lasta, joka osaisi japaniakaan. :D Toivon että lopulta pystyisin toimimaan hieman luontevammin ja ehkä uskaltaisin jopa puhua jotain saksaksi (niitä vähiä sanoja ja lauseita, joita osaan). Eipä muuta. Pistelen kuvia päiväkodista, sitten kun joskus saan aikaiseksi otettua sieltä kuvia.

Marmoroidut pääsiäismunat

Suvi

St. Georg Pflegeheim

Vanhainkodin ruokala

Hoitajien huone ja yksi lukuisista käytävistä

Toinen käytävä

Kolmas käytävä ( ja lisää riittää)

Parvekkeen näköala.

Tästä pystyy näkemään huonehälytykset.

Näin paljon mummoilla ja papoilla on toimintaa.

Ulkoapäin otettu kuva vanhainkodista,

Työharjoittelupaikkani on yksityinen vanhainkoti, jossa on yhteensä 120 asukasta. Työskentelen ensimmäisessä kerroksessa, jossa on 38 asukasta ja suurin osa on aika hyväkuntoisia. Rakennuksessa on yhteensä neljä kerrosta. Katutasossa on toimistot, keittiö ja yhteiset tilat. Toisessa kerroksessa asuu enemmän apua tarvitsevia ja kolmannessa dementoituneet vanhukset. Henkilökuntaa on kaikkiaan n. 180, hoitohenkilökunnan lisäksi keittäjät, siivoojat, talonmiehet, puutarhurit ym.

Hoitotoimenpiteet ovat suurelta osin samanlaisia kuin Suomessa. Suurimmat erot löytyvät hygieniasta ja hoitajien toimenkuvasta. Käsien desinfiointia ei tehdä, kuin muutaman kerran päivässä. Koko kerroksessa ei ole kuin kolme käsidesipulloa. Hansikkaita on kahdessa paikassa ja siitä aina tungetaan taskut täyteen, jos muistetaan. Eritetahrat kuuluvat siivoojan tehtäviin, joka käy aina aamuisin. Sairaanhoitaja suorittaa kaikki vaativammat tehtävät ja lääkkeen jaon. Muu henkilökunta, joita on montaa eri titteliä, hoitavat sitten muut työt. Omatoimisesti ei saa mennä esim. päänsärkyyn lääkettä antamaan vaan ensin on soitettava lääkärille ja saatava lupa.

Asukkaiden huoneet on tilavat ja viihtyisät ja kalustettu osin heidän omilla tavaroilla ja valokuvilla. Kattaukset tehdään aina posliiniastioita ja servettejä käyttäen. Ruokaa on paljon ja valinnanvaraa riittää. Kerran viikossa on myös mahdollista nauttia viiniä tai olutta ruokailun yhteydessä. Asukkailla on myös viriketoimintaa 5x viikossa, joihin osallistutaan yleensä aktiivisesti. Kommunikointi asukkaiden ja hoitohenkilökunnan välillä on paljon vilkkaampaa, kuin suomessa. Myös asukkaat keskustelevat ja vierailevat toistensa luona aktiivisesti.

Toistaiseksi olen enimmäkseen katsellut ja avustanut tarvittaessa. Asukkaita olen vienyt ja hakenut huoneista, sekä auttanut yöpukuun pukemisessa. Ongelmia aiheuttaa yhteisen kielen puuttuminen. Onneksi osaan hieman saksaa, joten pärjään jotenkuten. Hoitohenkilökunnastakaan ei montaa englannin kielen taitoista löydy.

Sellaista tällä kertaa!

Heli

Kuvia meidän kämpästä

 Tässä olisi muutama kuva meidän kämpästä. :) Ensimmäistä kokonaista päivää viettelemme täällä. Myöhemmin tänään olisi vielä tarkoitus käydä käppäilemässä ulkona ja tutkiskella mitä kaikkea täältä mahtaa löytyä! Eilen seikkailimme kaupassa ja yritimme löytää ruokaa parille ekalle päivälle. Pientä arpapeliä oli välillä mutta löysimme kuitenkin kaiken tarpeellisen, jotta pari ekaa päivää selviämme. Onneksi kauppa ei ole kaukana asunnolta, koska ostokset painoivat aika paljon ja tuloksena oli neljät punaiset kädet. Tällaisille suklaaholisteille kaupassa käynti on muuten painajaista. Melkein heti, kun astuimme kauppaan sisälle jouduimme ohittamaan pitkän suklaahyllyn. Mitään ei onneksi toistaiseksi tarttunut mukaan. +18 astetta lämmintä, joten voipi olla että t-paidalla selviämme ulkona! Ei paha ei paha!

Ensimmäinen päivä

Vihdoin ja viimein saavuimme Frankfurtin lentokentälle puoli neljän aikaan iltapäivällä. Lento kesti noin kaksi ja puoli tuntia. Pari edellistä päivää olivat aika jännityksen sekaisia tunteita mm, koska Suvi sai flunssan ja kuumekin nousi. Onneksi kuume ehti laskea! Frankfurtin kentällä oli onneksi selkeät opasteet ja saimme nopeasti matkalaukut hihnalta. Vastassa meitä oli eräs saksalainen pariskunta, joka vei meidät kämppäämme ja kertoi kaiken tarpeellisen, josta varmaan ainakin puolet menivät meiltä molemmilta ohi. Liikaa informaatiota yhdellä kertaa! Suvin työt päiväkodissa alkavat maanantaina 9-10 aikaan ja Helin "iloksi" eli kauhuksi heti ensimmäinen viikko vanhainkodissa on iltavuoroa 13-20.  Ajomatka oli erikoinen, koska moottoritiellä saksalaiset eivät todellakaan hidastele. Tosin monta autoa meni meidänkin ohitse. Ensivaikutelma Limburgista oli miellyttävä, vaikka emme paljoakaan ehtineet kaupungista nähdä. Sen totesimme ettei ainakaan nälkää täällä tarvitse nähdä, sillä meidän kämpän vieressä on kaksi pizzeriaa ja kadun toisella puolella italialainen jäätelöbaari! Kämppä on viihtyisä ja juuri tarpeeksi sopivan kokoinen meille kahdelle. Tässä oli siis tällainen pieni ensimmäisen päivän fiilistelyt, kirjoittelemme lisää taas myöhemmin ja laitamme kuviakin kunhan sinne saakka ehdimme!

Jännitystä ilmassa

Näillä näkymin ei pitäisi koskettaa meidän lauantain lentoa. Mukava pieni jännitys mutta emme aio stressata liikaa, koska asialle me emme pysty mitään!

Lufthansan lakko vaikuttaa satoihin tuhansiin matkustajiin

Lakko peruuttaa myös kymmeniä Helsingin ja Saksan välisiä lentoja. Lentäjät vaativat palkankorotuksia ja parempia eläke-etuuksia.

Lentoyhtiö Lufthansa peruuttaa suurimman osan loppuviikon lennoistaan lentäjien lakon vuoksi. Keskiviikkona alkavan kolmipäiväisen lakon takia yhtiö peruu noin 3 800 lentoa. Logistisista syistä yhtiö on joutunut perumaan myös joitakin tiistain lentoja. Peruutukset koskevat myös Lufthansan tytäryhtiö Germanwingsin lentoja.

Peruutukset vaikuttavat noin 425 000 matkustajaan. Lakko on lentoyhtiön historian suurimpia. Normaalioloissa Lufthansa liikennöi kolmen päivän aikana noin 4 300 lentoa, nyt lentoon pääsee vain noin 500 vuoroa.

Lentäjät vaativat palkankorotuksia ja parempia eläke-etuuksia.

Yhtiöllä on lukuisia päivittäisiä vuoroja myös Suomeen. Lakon vuoksi Lufthansa onkin perunut noin 40 Saksan ja Helsingin välisiä lentoja.

Lufthansan mukaan lakko maksaa yhtiölle kymmeniä miljoonia euroja.

Lähteet:

AP, Reuters

http://yle.fi/uutiset/lufthansan_lakko_vaikuttaa_satoihin_tuhansiin_matkustajiin/7166122